Ahdistaa.
Mun pitäisi olla kotona. Mutta missä mä olen. Osastolla.
Eilen oli siis hone, hoitoneuvottelu. Mun olis pitäny alunperin silloin kotiin. Mutta nää päätti pistää mut hoitojaksolle, ja pääsen pois sit ku koulu alkaa.
Se oli yks painajainen koko hone. Siinä oli siis mun vanhemmat ja omahoitaja päätti sitten kertoo mun itsemurhasuunnitelman siinä. Voi terve. Sillon kiehahti päässä, pahemman kerran. Musta kuulemma näki sen. Itku nous silmään, viha nous samaan aikaan pintaan. Ne kerto kaiken mitä oon kertonu tääl osastolla. Voi helvetin helvetti oikeesti. Vituttaa.
Noh, mä sanoin siitä tänään omahoitajalle, ja se sanoi että oon alaikänen niin sen mielestä niiden kuuluis tietää, mutta se pyys anteeks sitä et ei muistanu sanoo mulle et sen on kerrottava toi asia kyllä sit. Selvää.
Muuten kuuluu ihan peruspaskaa, lomalla oli ihan jees. Seronil nousi tänään 10mg, ja mulle lisättiin iltalääkkeisiin viel Ketipinorkin.. Mul on kolme lääkettä siis käytössä täl hetkellä. Yöt on silti menny ihan vituilleen. Herään pitkin yötä ihan kokoajan, ja ihan pirteenä viiden aikaan ja aamulla väsyttää.
Anteeks muuten etten oo postaillu ahkerasti mut en vaan oo jaksanu. En millään.
Tällä hetkellä ei tunnu oikein miltään. Vihaan tunnetta kun mikään ei tunnu miltään.
Vittu en kestä. Haluan yhä edelleenkin vaan kuolla. Mua ei kiinnosta elää, en nää mitään syytä elää, kaikki pärjää kuitenkin ja pääsee yli vaikka kuolisin - miksi siis vaivautua elämään ja kärsimykseen?
Eniten vituttaa kun täällä kaikki hokee; "kaikki muuttuu paremmaksi" "tää ei oo tällasta ikuisesti" "sä paranet vielä, vaikka se viekin aikaa" Mutta ku mä en vittu jaksa odottaa! Kuolema näyttää nopeammalta ja paremmalta vaihtoehdolta. Ja oon niin heikkokin. En mä jaksa tällasta enää montaa vuotta, tuskin edes yhtä. Haluan vaan pois. Nyt on pakko päästä viiltämään.. Onneks oon saanu tänne salakuljetettua terän:).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti