keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää

Täällä taas kirjottelemassa. Ei tääl osastolla mitään tekemistä ole. Mulla alotettiin tänäaamuna se Seronil. Alkaa ihan jostai 5mg ja sitä nostetaan viikon välein. Päälle puol tuntia nii mul on omahoitajatapaaminen. Kiva ku en saa mitään järkevää taaskaan kirjotetuks. Mut joo. Mun omahoitaja sai selville eilen mun itsemurhatavan... En oo kertonu ikinä sitä kellekkään muulle mut se arvas sen. Saatana että hävettää. No mut joo. En tiiä mitä mun pitäs tuntee täl hetkellä.. Itken vähän väliä, väsyttää, välillä ahdistaa. Nukuin taas vaihteeks ihan perseesti. Heräilin aamuyöstä ja heräsin lopullisesti 2h ennen herätystä, mitä siinä sit tekee ku ei oo puhelintakaan. No mut nyt taidan lopettaa tän tekstin tähän ku en mitään järkevää saa tehtyä tähän. Saa nähä kuinka pitkään joudun olee täällä, en vissiin pääsekkään tän viikon jälkeen..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti