Sori hiljaiseloni mut ku ei jaksa. Hyvä ku jaksaa elää. Haluun kuolla. Äkkiä pois.
Tosiaan. Ahdistaa perkeleesti enkä uskalla hakea Opamoxia.. Vittu ei ne uskois kuitenkaa et mua oikeesti ahdistaa. Huoh. Oon viillelly ihan jokapäivä tääl osastolla enkä oo jääny kii kertaakaan! :D Ranteet on vitun hyväs kunnossa... (y) Jalat on kans upeet.
En oo laihtunu yhtää. Oon lihonu. Lihonu. taas yks syy miks mä haluan kuolla. Ahdistaa. Oon lihonu 2kg ku ei tääl muuta tehä ku maata ja syyä päivät pitkät.
Argghhhhh. Keskytän opinnot ainaki nyt 15.10 asti, johon asti ainakin ollaan osastolla. Mun kans mietittiin sähköhoidon alottamista. Ei jumavitunlauta miten mä pystyn. Toisaalta haluan, toisaalta en. Ahdistaa kun kaikki kertoo että siitä on lähes aina tullu nopeesti tosi hyvät tulokset. Tosi kiva joo mut oon jo niin hyvin omaksunu sen et mä tapan itteni vielä. En vaan pysty parantuu. Oikeesti. Mua pelottaa. Kieltäytyäkkö sähköhoidosta vai ei?
Jos kaikki pahaolo vaan katois yhtäkkiä, mitä sen tilalle tulis? En kestääääää, päää hajoooo.
Ja siis tosiaan nää kaikki selvis hoitoneuvottelus tiistaina. Sain myös mun diagnoosit, FINALLY.
Ne on siis nyt:
F32.2 Vakava-asteinen masennus
F44.82 Tilapäinen lapsuus- ja nuoruusiän dissosiaatio-[konversio] oireisto
F93.89 Identiteettihäiriö
Z63.7 Perheeseen ja kotitalouteen vaikuttavat muut rasittavat elämäntapahtumat
Että sellasta. En siis tosiaan oo tähän mennessä tienny minkä asteinen mun masennus on, ja toi dissosiaatiopaska on nyt tullu ilmi, ja identiteettihäiriöt ym. Mut tota vikaa diagnoosia en nyt ihan ymmärrä mut eipä se varmaan haittaakkaan.
Aaaaaaargh. En jaksa tehä yhtään mitään. Väsyttää 24/7 ja nukun kokoajan. Yöllä taas sit heräillään aamuyöstä, vittujee<3
Haluisin laihduttaakki mut siihe tarttis sit liikuntaa lisäks ym mut vittu ku en jaksa. En jaksa elää. Anteeks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti