Joo. Tulin tänne kirjottamaan oisko ollu toissapäivänä, mut mitään en saanu julkasukelposeks. Helvetin helvetti. Eli, ihan perusviikko muuten ollu, mut keskiviikko oli ihan ylitsepääsemättömän ahdistava päivä. Pyhä helvetti soikoon. (siis mikä..)
9:00 Oli äidin tapaaminen täällä. Se meni ihan ok siihen asti kunnes äiti päätti alkaa selittämään siinä kuinka on nähny mun viiltojälkiä yms shaissee. Siinä sitten eräs hoitaja kysy "Ootko viiltäny nyt lähiaikoina?" "En." "Et tän osastonjakson aikana?" "En." Totaalinen kusetus. Sitten, kului 5min, haroin hiuksiani ihan tavalliseen tapaan, hupparin hiha varmaan vähän laskeutui alemmas, ja äiti kattoi juuri sillon mua. "Mä en tiiä suututko sä nyt ku mä sanon tän tässä, mut näin just sun ranteessa aika tuoreen viiltojäljen." Hoitaja kysy multa "Onks se tuore?" "..Joo." "Sä siis valehtelit äsken?" "No kyllä" Ja sit vaan ne kysy jotain paskaa viiltelystä ja vastasin. Saatanan saatana.
Noh, mullahan alkais koulu 8.8, ja mun seuraava hoitoneuvottelu on 7.8 jollon sit selvii meenkö seuraavana päivänä kouluun vai jatkanko osastohoidossa. Niin siitä kysyttiin mielipidettä äitiltä, äiti sano et käy hyvin et jatkaisin osastolla (mitä mä itekkin haluun, koska en vittu pysty käymään koulua..) Joo no se oli ihan ok.
Sitten 15:00 oli iskän tapaaminen. Voi vittu mitä paskaa. Se selitti niille hoitajille kuinka ilonen ja positiivinen mä olin viime viikonloppulomalla. Juu-u, silti viilsin silloin illalla.. Noh mutta kuitenkin, se ei tiedä mistään mitään et oisin ikinä ees viillelly. No nytpä rietää. Hoitajat meni tottakai kertomaan sen. Ja siinä kysyttiin iskän mielipidettä osastohoidon jatkamiseks niin iskä on kuulemma sitä mieltä et koulu alotetaan et vaikka sit helpotettuna, mut sairasloma ei oo ees vaihtoehto. No vittu aha?
Kamalinta sen tapaamisen jälkeen oli, kun mentiin iskän ja äitipuolen kanssa mun huoneeseen hetkeks, sit iskä alkaa itkee & on sillee "lupaa mulle yks asia. Älä oikeesti enää viiltele. Ei itteensä saa satuttaa." Sit mä siinä vaan nyökyttelen, "Joo lupaan. En en."
Sit samana päivänä viel mun omahoitaja lähti 4 viikon lomalle...
Mä romahdin. Sen edessä. Aloin vaan itkemään ja se ei meinannu millään loppuu. Halattiin 2 kertaa. Se on maailman ihanin ihminen, ja mul on sitä hirvee ikävä.
Keskiviikko oli siis vitun perseestä.
Mul on siis 2 asiaa nyt mitkä mua on stressannu ja ahdistanu aivan helvetisti. Omahoitajan lähtö, ja osastohoidon jatkon päätös. Vittu. Huoh. Onhan mulla toinen omahoitaja, mut ei se korvaa silti sitä ihmistä ;__; Senki takia ois helmi jatkaa osastohoitoa, koska 4 viikon päästä me taas tavattais! Mutta joo.
Mun seronil on nyt 20mg, iltalääkkeissä on tällä hetkel vaan Ketipinor 25mg, mut se varmaan vaihetaan ens viikolla pro longiin joka on pitkävaikutteinen.
Mul oli siis ma-ke 3mg melatoniini, ja 50mg ketipinor, mut mulle tuli ihan hirvee olo ja huimaus niistä niin otettiin vaan ketipinor 25mg, mut sekään ei oikein nyt oo toiminu niin hyvin niin vaihetaan varmaan taas maanantaina. Tai jotain.
Mulla alkaa keskiviikkona myös toimintaterapiaryhmä täällä.
Aaarggh mun pää ei kestä tällasta painetta. Oon joka päivä itkeny enemmän kun pitkiin aikoihin, koska on ollut vaikeuksia itkeä. Mutta nyt. Nyt vittu kun ahdistaa. Haluan jatkaa osastolla. Jos mut jumalauta pistetään kouluun, mä en ol enää motivoitunu millään tasolla parantumaan. Nytkin se motivaatio on vaan pieni kipinä, mutta onpahan edes se. Sen lupaan. Mä tiedän jo ite sen, et mä en helvetti soikoon pysty siihen. Mä romahdan. Mä vittu tapan itteni. Se onki vissiin sit parempi vaihtoehto.
Ja taas ääni päässä sanoi: "No niinhän se on."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti