Goodbye

Mä oon niin loppu. Mä en pysty enää elää. Ahdistaa.. Mutta ylihuomenna mua ei enää ole. Saan vihdoin olla onnellinen. Mun ei tarvitse enää herätä keskiviikkoaamuna. Pääsen pois tästä tuskasta. Huomenna siis päätän tämän kaiken. Jaksan vielä tämän päivän. Uskottelen kaikille että kaikki on vihdoin hyvin. Niinhän ne periaattessa ovat. Vihdoinkin kuolen. Pääsen pahasta olosta eroon ja parempaan paikkaan. Tuskin päivittelen enää tänne, eli tämä on mun viimenen postaus. Pitäkää kaikki itsestänne huoli, älkääkä ikinä, IKINÄ tappako itteänne. Te ETTE oo heikkoja, te ette luovuta, te ootte vahvoja. Hyvää jatkoa kaikille<3

EDIT :------------D!!!!! Tajusin vast nyt et huomenna, 10.9 on itsemurhien ehkäisy päivä :::::::::DDDD:DDD:D LOISTAVA PÄIVÄVALINTA ;).

Lonely road

Kuolen kohta ahdistukseeeeeeen!!!
Sori hiljaiseloni mut ku ei jaksa. Hyvä ku jaksaa elää. Haluun kuolla. Äkkiä pois.
Tosiaan. Ahdistaa perkeleesti enkä uskalla hakea Opamoxia.. Vittu ei ne uskois kuitenkaa et mua oikeesti ahdistaa. Huoh. Oon viillelly ihan jokapäivä tääl osastolla enkä oo jääny kii kertaakaan! :D Ranteet on vitun hyväs kunnossa... (y) Jalat on kans upeet.
En oo laihtunu yhtää. Oon lihonu. Lihonu. taas yks syy miks mä haluan kuolla. Ahdistaa. Oon lihonu 2kg ku ei tääl muuta tehä ku maata ja syyä päivät pitkät.

Argghhhhh. Keskytän opinnot ainaki nyt 15.10 asti, johon asti ainakin ollaan osastolla. Mun kans mietittiin sähköhoidon alottamista. Ei jumavitunlauta miten mä pystyn. Toisaalta haluan, toisaalta en. Ahdistaa kun kaikki kertoo että siitä on lähes aina tullu nopeesti tosi hyvät tulokset. Tosi kiva joo mut oon jo niin hyvin omaksunu sen et mä tapan itteni vielä. En vaan pysty parantuu. Oikeesti. Mua pelottaa. Kieltäytyäkkö sähköhoidosta vai ei?
Jos kaikki pahaolo vaan katois yhtäkkiä, mitä sen tilalle tulis? En kestääääää, päää hajoooo.
Ja siis tosiaan nää kaikki selvis hoitoneuvottelus tiistaina. Sain myös mun diagnoosit, FINALLY.
Ne on siis nyt:
F32.2 Vakava-asteinen masennus
F44.82 Tilapäinen lapsuus- ja nuoruusiän dissosiaatio-[konversio] oireisto
F93.89 Identiteettihäiriö
Z63.7 Perheeseen ja kotitalouteen vaikuttavat muut rasittavat elämäntapahtumat

Että sellasta. En siis tosiaan oo tähän mennessä tienny minkä asteinen mun masennus on, ja toi dissosiaatiopaska on nyt tullu ilmi, ja identiteettihäiriöt ym. Mut tota vikaa diagnoosia en nyt ihan ymmärrä mut eipä se varmaan haittaakkaan.

Aaaaaaargh. En jaksa tehä yhtään mitään. Väsyttää 24/7 ja nukun kokoajan. Yöllä taas sit heräillään aamuyöstä, vittujee<3
Haluisin laihduttaakki mut siihe tarttis sit liikuntaa lisäks ym mut vittu ku en jaksa. En jaksa elää. Anteeks.

One day I'll lose this fight

Eli nyt kun istun junassa, on hyvää aikaa kertoa kuulumiset.
Mun kaa on alettu käyttämään sellasta vihkoa mihin kirjotan mun ajatukset, ku puhuminen on on niin vaikeeta. Oon kirjottanu sinne oikeesti samallaista tekstiä kun tänne. Se on ollu tosi hyvä työkalu ä.
Mua ei päästetty 7.8 menemään vaikka tarkotus oli. 8.8 alko koulu. Oon nyt sairaslomalla ja osastolla siis vielkin.
Olo ei oo parantunut. Ei todellakaan. Oon miettinyt vielkin ihan tosissaan itsemurhaa. Ja seuraava hoitoneuvottelu on 3.9 ja en varmasti oo lähös osastolt viel sillon, en suostu. En pysty. Oon viillellyt, paljon. Ranteita senkin verran että hoitajat on kiinnittänyt huomiota ja uhannut kertoa faijalle jos en lopeta. No voi vitun vittu.
Pitää siis näköjään viiltää vaan jalkoja.

Lääkitystä muuteltiin, seronil20mg siis aamussa ja sen lisäks burana800mg slow (jokapäiväisn päänsäryn takia) ja iltasin mirtazapin 15mg, ja burana800mg slow. Tarvittavana ahdistukseen Opamox 15mg.
Oon ottanu melkeen joka päivä Opamoxia koska ahdistus on käynyt ihan sietämättömäks. Siis oikeesti. Sydän hakkaa, henki ei kulje ja tärisen, nii pakko jotain helpotusta saada. En jaksa oikeesti näitä oloja enää.

Mut jos jotain positiivista etitään, mä oon tutustunu muutamaan ihmiseen tuol osastolla. Yhest tuli jo tosi läheinen, meit yhdistää niin moni asia. Nytkin tekstaan sille.

Sitten taas toiseen asiaan. Mulle epäillään dissosiaatiohäiriötä. Jes saatana.

Ja oon alkanu kuulee ihan hirveesti kuuloharhoja, ei oo kivaa, ei todellakaan.
Mut siinä ne tärkeimmät mitä nyt on tapahtunu. En oo ees laihtunu vittu.

Tänään illalla takasin osastolle. Huomenna mun toinen omahoitaja palaa töihin!!!1 :) oon niin ilonen siitä.

Mietin hatkaamista osastolta. Lähtis tappamaan ittensä joku päivä, en meinaan jaksa enää, oon nyt ihan vittu lopussa. En pysty elää.